Life in beauty, beauty of life.


27.6.16

HEALING WEEK IN BALI part 1

Tervehdys viidakon keskeltä kaskaiden säestämältä iltateehetkeltä. Täällä ollaan Balin mystisellä saarella. Tosin en ole vielä nähnyt saaresta muuta kuin sen mitä viime torstai-iltana taksin kyydistä kuikuilin, parkkeerasin nimittäin ensi töikseni Ubud Sari Healt Resortiin. Te jotka olette mun Laihisraivarit-blogia seurailleet, tiedätte, että tykkään toteuttaa erilaisia puhdistuskuureja. Päätin toukokuussa, että sellainen olisi täydellinen aloitus tälle seikkailukesälleni, ja buukkasin itselleni seitsemän päivän mittaisen Healing Week in Bali-ohjelman tänne Ubud Sariin.


Ohjelmaan kuuluu mehuja ja hoitoja, that's about it! Sen lisäksi aamut aloitetaan kävelylenkillä riisipelloilla ja jooga & meditaatiotuokiolla. Mehuja, kasvislientä ja minttu/inkivääri/sitruunaruohoteetä juodaan kolmesti päivässä, muuten sitten pelkkää vettä. Tämä on itselleni varsin tuttua puuhaa, edellisen oman paastoni tein helmikuun alussa.


Mehuja on vaikka ja mitä mistä valita. Ensimmäisenä päivänä meillä oli lääkärintarkastus, ja Doctor mikähänsenniminytolikaan suositteli keskittymään vihermehuihin, koska niiden koostumus alkalisoi kehoa, eli vähentää elimistön happamuutta. Mä en voi sietää niitä, euh! Tuossa kuvassa mä niin iloisesti hymyilen mehuni kanssa, mutta totuus on, että mulla meni tunti (jep, tunti) saada mehu kurkustani alas. Ennen aamujoogaa saadaan aina eteemme myös kookosvettä, senkään mausta en tykkää. Olen yrittänyt monesti opetella näihin molempiin hyväätekeviin juomiin, mutta ei edelleenkään ole onnistunut... Jatkan totuttelua. 


Mitään paasto-oireita ei ole toistaiseksi tullut, enkä usko, että enää tuleekaan. Yleensä kärsin toisena päivänä päänsärystä ja kolmantena joskus varsin voimakkaastakin huonovointisuudesta. Nyt siis päättymässä päivä kolme, eli I think I made it! :D Healing Weekiin kuuluvat päivittäinen kuivaharjaus, infrapuna- ja höyrysaunominen sekä colonic-suolihuuhtelu ovat tainneet tehdä tepposensa, ja olen säästynyt kaikilta epämiellyttäviltä tuntemuksilta. Ainoat mälsät heilahtelut ovat olleet mielessä, ja tietenkin yöaikaan. Joka toinen yö olen nukkunut kuin tukki, joka toinen yö heräillyt ja nähnyt sekavia unia. Tämä on kyllä itselleni tyypillinen ilmiö trooppisessa ilmastossa. On kuumaa ja kosteaa, kroppa ja mieli menevät hetkeksi aikaa vähän sekaisin. Uskoisin, että homma tasoittuu pian.


Erilaisia hoitoja on kolme päivässä. Yksi niistä on koneellinen suolihuuhtelu, joka on todella tärkeä homma sisäisessä puhdistautumisessa. Tästä aiheesta on monta eri (asiantuntija) mielipidettä, mutta itse olen ainakin todennut suolihuuhtelun a) helpottavan paasto-oireita, b) virkistävän ja c) puhdistavan ihan oikeasti. Kotona olen "kumarrellut mekkaan", täällä se tehdään kahden ammattilaisen voimin, jotka samalla hierovat suolistoa ja kertovat mitä tuntevat ja näkevät kehostani colonicin perusteella. Tehokasta ja uskokaa tai älkää, ihan mukavaa! Nämä naiset tietävät mitä tekevät, molemmilla on sairaanhoitajatausta ja yhteensä 30 vuoden kokemus huuhteluista. Ja juttua riittää, kun kolme naista on näin intiimisti toisissaan kiinni 45 minuuttia. Meinaa välillä mennä kunnon kauneussalonkijuoruilun puolelle! :D


Eipä silti, kyllä päivän kohokohtia ovat kuitenkin erilaiset kuivaharjaukset, kuorinnat ja hieronnat. Eilen kävin läpi yli kaksi tuntia kestäneen detox-rituaalin, johon kuului noiden kaikkien lisäksi vielä kylpy ja merilevä-kehokääre. Marinoiduin kalalta tuoksahtavassa mömmössä hyvän tovin, jonka jälkeen olo oli kyllä todella loppuun rutistettu. On myös ollut shiatsua, deep tissue-hierontaa ja vaikka mitä. Ihania kaikki, mutta suosikikseni on noussut Mandi Lulur-hoito.


Siihen kuuluu kuivaharjauksen, hieronnan ja riisikuorinnan lisäksi kookoksesta tehdyn vartalomaidon levitys ja kukkakylpy. Luin jostain, että aikanaan jaavalaisia prinsessoja sun muita kuninkaallisia on kylvetetty näin ennen naimisiinmenoa, ja edelleen indonesialaiset ja erityisesti balilaiset naiset valmistautuvat omiin häihinsä Mandi Lulur-rituaalilla.


T'äytyy myöntää, että tuolla kylvyssä olo todellakin on kuin prinsessalla. En ole koskaan aiemmin makoillut kukkameressä, kyllä siinä jotain todella aisteja hivelevää on. Ja miltä iho tuntuukaan kaiken kapsutuksen ja lotraamisen jäljiltä, bliss! Onneksi näitä on vielä yksi jäljellä...


Vielä neljä päivää tätä ihanuutta edessä. Ei ole ollut nälkä, jotenkin tästä kaikesta nauttiessa ja samalla sisäänpäin kääntyessä syöminen tuntuu toissijaiselta toiminnolta. Tottakai odotan sitä hetkeä, kun pääsen toden teolla nauttimaan saaren herkuista. Varsinkin tuolla etelässä on tuttujen travellereiden kertomuksien mukaan tarjolla jos mitä kaikkea ihanaa raakaherkkua, smoothie bowlia sun muuta... Mutta sitä joudun vielä odottamaan heinäkuun puoleenväliin saakka, sillä tämän hyvinvointiretriitin jälkeen alkaa heti seuraava koitos. Siirryn ensi lauantaina kahdeksi viikoksi ashramiin suojiin. Siellä ruoka ja elämänmeno muutenkin on hyvin pienieleistä ja korutonta. Tuosta lisää tuonnempana, nyt painelen pehkuihin! :)

Pusuja, rakas juhannuksesta toipuva Suomeni! 




18.6.16

HENGÄHDYSHETKI VILLA MANDALASSA

Täällä ollaan taas, vakkaritukikohdassani Villa Mandalassa. Tämä viikko on ollut täynnä suuria tunteita, nimittäin pakkasin parin päivän ajan kotiani kasaan ja luovutin avaimet kesäasukkaalle torstaina. Samalle päivälle sattui iso palaveri, jossa ilmoitin pitkäaikaiselle ja rakkaalle yhteistyökumppanilleni tulevaisuuden kuvioideni muutoksesta, ja jätin luotto-Padawanini vetovastuuseen projektista haikein, mutta ylpein mielin. (Mystistä, jep ja sorry. Kerron kesän jälkeen lisää!) Eikä siinä vielä kaikki, tortaina 16.6. oli myös TWF Helsingin kuuden viikon Soturihaasteen viimeinen päivä, lopputestit ja kehonkoostumusmittaus. Tästä oma postauksensa ensi viikolla!


Voitte arvata, että ajelin torstai-iltana aika erikoisessa mielentilassa Loviisaan kohti Villa Mandalaa. Pää tyhjä, mutta sydän tunteita täynnä. Päälimmäisenä ehkä kuitenkin se tyhjyys oman kodin jättämisestä kesäseikkailun alkamisesta. Olen täällä Loviisassa vielä huomisen, jonka jälkeen palaan muutamaksi päiväksi Helsinkiin ennen reissuun lähtöä. Pääsen onneksi asumaan ystäväni kauniiseen kotiin hänen ollessaan työmatkalla. Keskiviikkoilta kruunaa kaiken, silloin nimittäin juhlimme pienellä ystäväporukalla syntymäpäivääni ja reissua. Ja juhlista suoraan kentälle, klo 23.50 lähtee kone kohti Balia ja Australiaa, takaisin palaan vasta elokuussa. Sittenpä se pää vasta onkin sekaisi ja sydän läpättää! ;)


Osallistun parhaillaan Villa Mandalan Hengähdyshetkiä-retriitille. Olen tehnyt saman retriitin parisen vuotta sitten, TÄÄLLÄ postaus aiheesta. Ajattelkaa kuinka sopivasti sattuikaan, että tämänkertainen Hengähdyshetkeni starttasi juuri torstai-iltana, oikein hymyilyttää! :) Nyt kun pääsin istahtahtamaan hetkeksi omaan rauhaan ja kirjoittamaan kaikkea tapahtunutta /pian tapahtuvaa ylös, tajuan itsekin, että aikamoista. Tottakai olen viime viikkoina itkeskellyt, haikeillut, jännittänyt ja intoillut tätä kaikkea, mutta nyt täällä maaseudun rauhassa pienessä pysähdyksessä tuntuu, että ymmärrän kunnolla mitä tapahtuu. Tuntuu itseasiassa vähän samalta kuin 15 vuotta sitten muuttaessani Barcelonaan. Silloin olin tosin lähdössä ensimmäistä kertaa elämässäni ypöyksin ulkomaille, ja vieläpä määrittelemättömäksi ajaksi rakentamaan elämää toiseen maahan. Nythän on kyseessä ainoastaa yksi kesä. Mutta tätä kesää edeltää aikamoinen vuosi, toinen, kolmas... Entinen elämäni.
Nyt meillä on meneillään parin tunnin päikkäri/uimaretkibreikki, mutta päätin jäädä tänne Villalle ihailemaan utuista peltomaisemaa, kuuntelemaan kesäsateen ropinaa ja laittamaan tämän postauksen tuoreeltaan tulille.


Retriittiaamut alkavat dynaamisella ja lämmittävällä joogaharjoituksella klo 7.45, jonka jälkeen nautitaan aamupalasta. Päivän pääjuttu, tai ainakin itselleni kiinnostavin osuus on Mia Jokinivan luento. Eilen keskityttiin kehoon, sen stressireaktioihin ja niiden vaikutukseen päivittäiseen toimintaan. Tämän päivän teemana on ollut mieli, multitaskaaminen ja aivot. Parin tunnin luennon aikana tuli taas paljon uutta infoa, dataa ja ennenkaikkea uusia ajatusmalleja ja lähestymistapoja omaan tekemiseen ja toimintaan arjessa.


Tykkään Miasta luennoitsijana, sillä hän todella tietää mistä puhuu, muttei koskaan kuulosta paasaavalta. Vaikka nämä istunnot kulkevatkin luento-nimellä, ne ovat hyvin rentoja ja interaktiivisia hetkiä. Jutellaan, keskustellaan, jaetaan kokemuksia... Ja kynä sauhuten kirjataan ylös hämmästyttävyyksiä! :D



Eilen oli upean aurinkoinen päivä, päästiin tekemään luentojen ja keho/mieliharjoitusten lomassa kesäinen pyöräretki ja metsäkävelymeditaatio. Täytyy sanoa, että kyllä maaseudun rauha ja nämä maisemat saavat hyvin nopeasti mielen ihan uuteen moodiin, ja varsinkin tällaisen city girlin keskittymään olennaiseen, eli itseeni ihan toisella tavalla kuin Helsingin hälinässä.

Oli jännä havainmoida miten metsän siimeksessä samoillessa ja sen energiaa hengittäessä alkoi nousta outoja tuntemuksia pintaan. Itselläni alkoi pyöriä yhden tietyn asian ympärillä ärsytys, joka tuntui kasvavan askel askeleelta koko 20-minuuttisen kävelyn ajan. Huomasin sen kehossani rinta-alassa, oli tosi vaikea hengittää. En saanut happea kulkemaan kunnolla, vaikka kävelytahti oli verkkainen. Koetin syventää ja rauhoittaa hengitystäni. Ihmettelin ilmiötä samalla kun ihailin puiden ja aluskasvillisuuden syvää vihreyttä, ketunleipiä, vanamoita, roikkuvaa naavaa, koko metsää. Tuntui, että kaiken sen rauhan ja silmiähivelevän kauneuden keskellä syvältä sisältäni alkoi kummuta jotain alkukantaista. Tunne, jonka en ole antanut nousta pintaan, vaan jonka olen pyöritellyt, taputellut ja järkeillyt pois silmieni edestä. Nyt se todella halusi päästä esiin ja viimeistään illan päätteksi tehdyn palauttavan keho/mieli-harjoituksen aikana tajusin, että sen on annettava tulla. Voin sanoa, että metsäkävely yhdistettynä kyseiseen harjoitukseen meni todella ihon alle, enkä taatusti ole ainoa joka kyynelehti, kun availtiin rinnan alueen lihaksia ja sydäntä...
Iltaharjoituksen jälkeen laskeuduttiin hiljaisuuteen, eli illallisella ei enää puhuttu mitään, oltiin vaan. Se tuntui helpottavalta ja turvalliselta. Söin hyvin, annoin katseeni vaeltaa pellolla, kävin lämpimässä suihkussa ja nukahdin rauhallisille unille. Aamulla herättiin taas huoltamaan kehoa, jonka jälkeen palattiin puheen pariin ja mentiin nauttimaan herkkuaamiaista.



Nälkähän täällä ei todellakaan tule! Meidän kasvis- ja raakaruokaan erikoistunut kokkimme Saimi on loihtinut se sortin herkkuja lähituotetuista antimista ja oman puutarhan yrteistä, että oksat pois. Ja ne jälkkärit... Ekana iltana oli "Snickers-raakakakkua", joka oli niin hyvää, että meinasi ruveta vähän itkettämään jo sitä maistellessa. Monella tuntuu olevan mielikuva siitä, ettei kasviksista, varsinkaan raaoista sellaisista saa maittavaa tai täyttävää ateriaa. BS, kyllä saa! Osassa Villa Mandalan ruuista on käytetty maitotuotteita, kuten juustoa, eikä kaikkia ole valmistettu kypsentämättä. Lämmintä ja täyttävää sekä raakaa ja raikasta juurikin sopivassa suhteessa. 


Tämä kyseinen muistikirja on kulkenut mukanani näillä Villa Mandalan retriiteillä VUODESTA 2014. On hauska plärätä muistiinpanoja ja huomata kuinka kustakin on jäänyt mieleen joku tietty teema tai ajatus, joka on auttanut eteenpäin omassa prosessissa kehon ja mielen kanssa. Tämän päivän muistiinpanoja selatessani huomaan ympyröineeni kolme sanaa: ANKKAINDEKSI, ITSEMYÖTÄTUNTO JA MINÄ. Ehkä joinain hetkenä availen noita kahta ensimmäistä lisää, mutta tämän postauksen loppuun muutama mietelmä tuosta viimeisestä sanasta.


Eilisen metsäkävelyn aikana esiin noussut, päivän lopussa itkuksi purkautunut tunne sai aikaan sen, että sana MINÄ oli ensimmäisenä mielessäni herätessäni tänä aamuna. Käyntikortissani lukee Producer, tuottaja. Tuotan kaikenlaista omaan osaamisalueeseeni, eli kauneuteen ja hyvinvointiin liittyvää. On kirjoja, siveltimiä, tapahtumia, videoita, lehtiartikkeleita, luentoja, You name it! Viime vuosien aikana olen laajentanut tuottamisintoani ja sparraillut ystävieni ja tuttavieni kanssa erilaisten asioiden äärellä. Tuohon palettiin on kuulunut mm. pakkaussuunnittelua, musiikkia, tekstejä, valokuvaa, videota, bisneksen tekemistä, firman pyörittämistä, tyylikonsultaatiota sekä kilokaupalla ihmissuhekuvioita ja -kiemuroita. AND I LOVE IT!!! :D Nuo ovat kaikki sellaisia asioita, joiden äärellä mielelläni vietän aikaa.
Huomaan myös keskittymis- ja meditaatioharjoituksia tehdessäni mieleni hakeutuvan jatkuvasti ajatukseen kuinka kokemistani oivalluksista olisi hyötyä sille ystävälle tai tälle yhteistyökumppanille. Samalla kun haluaisin pitää itseni kiinni hetkessä ja antautua kokemalleni 100% läsnäolevasti, yritän pinnistää muistaakseni mitä olen parhaillaan kokemassa, jotta osaisin kertoa tämän sille jollekin, joka saisi samasta harjoituksesta taatusti apua omaan tilanteeseensa. Tuottaja 24/7. ;)
Tänä aamuna ymmärsin, että on aika päästää irti ja suunnata oma jakamaton huomioni olennaiseen, MINUUN ITSEENI. Eilen alkanut jakso olkoon itselleni syväsukellus MINUUTEENI NYT JA TÄSSÄ HETKESSÄ. Olen kokenut parin viime vuoden aikana melkoisen metamorfoosin, mutten ole vielä kääntänyt kunnolla katsetta sisälleni. Kuulen kyllä ajatuksistani, että sinne on kasvanut vahva verso, joka kurottelee jatkuvasti kohti valoa. Olen viime kuukaudet ravinnut versoavaa ja vahvistuvaa uutta minääni fyysisesti, nyt on hengenravinnon vuoro.


Ensi keskiviikkona lennän kuudeksi viikoksi yksinäisyyteen. Olen yksin omasta tahdostani, en siis lainkaan koe joutuvani olemaan yksin. Suoraan sanottuna en ole koskaan odottanut mitään reissua ja yksin olemista näin innolla ja samaan aikaan rauhallisin mielin. Uskon, että tämän viikonlopun opit, harjoitteet ja melankolisen kaunis suomalainen sielun (maalais)maisema auttaa Aasian lämmössä, kun haluan tuntea juureni uudessa ympäristössä ja kulttuurissa.  

Ihanaa viikonloppua, nyt palaan off line-tilaan maanantaihin saakka! Tänään on vielä luvassa sauna ja palju, ahhhhh...


Ps. Jos rupesi hyvinvointiretriitti kiinnostelemaan, kannattaa käydä kurkkaamassa mitä kaikkea kiinnostavaa täällä on tarjolla tänä kesänä! LISÄTIEDOT & VARAUS.



15.6.16

PERHOSLAAKSO MUUTTI VATSANPOHJAAN

Lähden ensi viikon keskiviikkoiltana kuuden viikon reissuun, suuntana Bali ja Australia. Luovun kämpästäni jo huomenna, eli tarttis vissiin pakata! Ajattelin eilen, että on järkevää pakata ensin matkalaukku, vasta sen jälkeen kasata koti kesäasukkaita varten. Etten sitten vahingossa tule vieneeksi kellariin jotain, mitä olisinkin tarvinnut matkalla... Kaivoin siis matkalaukut esiin ja aloitin vaatteiden lajittelun lattialle. Siinä se sitten iski, minipaniikki nimittäin! Vanha tuttu ilmiö, vatsan pohjaan hiipii kummallinen ellottava olo, jalat ja kädet muuttuvat toimintakyvyttömiksi ja päässä alkaa soida mantra "Ai saakeli, ai saakeli, ai saakeli...!" Siinä ei auta muuta kuin istua hetkeksi alas, hengittää sisään, puhallella kunnolla ulos pari kertaa, ja ruveta ryhtymään. Hittoaks tässä, MUTTA SILTI!!! Hötkyily ja hätiköinti meinaavat pyrkiä koko ajan pintaan.


Sain eilen läjättyä tuohon lattialle vaatteet, kengät ja oikeastaan kaiken muun matkaan lähtevän, paitsi kirjat. Siinä tuleekin vastaan haaste, mukaan on nimittäin näillä näkymin lähdössä aikamoinen kirjasto. Avaan tätä reissuani paremmin omassa postauksessaan, mutta lomailun lisäksi luvassa on opiskelua, kirjoittamista ja tutkimustyötä. Ei siis mitään tieteellistä, vaan kaikenmoisiin tulevaisuuden kuvioihini liittyvää taustoitusta! Joka tapauksessa mukaan on lähdössä kilokaupalla kannettavaa.


No niin, nytkin pitäisi pakata, mutta tässä mä vaan bloggailen! :D Onneksi rakkaat ystäväni Tyttis ja Eevis tulevat aamupäivällä tehotyttöilemään kämpän kasaan mun kanssa. Sitten olisi vielä aika paljon duunijuttuja ennen kuin huomenna iltapäivällä sitten luovutan avaimet ja suljen oven perässäni. Aaaaarggggh, perhoset tuli taas................!!!


No niin, nyt keskityn. Wake Up Happy-soittari pauhaa Spottarista, kahvi tuoksuu ja raikas kesäaamu tulvii sisään ikkunoista. ALL GOOD. 

13.6.16

KYLLÄHÄN NAINEN AINA YHDEN UUDEN KASSIN TARTTEE...

Pyöräilin tänään kotiin Soturitreeneistä, ja sain Espalla päähänpiston mennä piipahtamaan Annikki Karvisen liikkeessä. Nii-in, just siellä! ;) Olen muutaman kerran mennyt liikkeen ohi ja ihaillut näyteikkunassa olleita kaftaaneita ja kauhtanoita. Siellä myydään Karvisen lisäksi mm. Issey Miyaken Pleats Pleasea ja supersöpöjä saman suunnittelijan Bao Bao-laukkuja. Sisään siis.

Hiplailin aikani hepeneitä, kunnes silmäni osuivat tähän valkoiseen ihanuuteen.


Totesin samalta seisomalta, että olen ollut reipas, aloittanut uuden upean vaiheen elämässäni ja muutenkin tarvitsen ensi viikolla starttaavaan kuuden viikon kesäseikkailuun uuden kätevyyslaukun (...vai tarvitsenko sittenkään...?) Joka tapauksessa laukku lähti mukaan! Se on ihana, täydellinen. Sisään mahtuu juuri passelisti lompsa, puhelin, huulipuna, pieni muistikirja ja kynä, parfait! Tässä supersöpö muutamasta eri kuvakulmasta.





TÄÄLTÄ löytyy tämän kesän laukkukatalogi, ihania mun mielestä kaikki! Joku näissä miellyttää kovasti silmääni. Tosin sen verran spessu on tuo muovipalasista tehty pinta, että eiköhän yksi tällainen riitä. Laitan huomenna Instaan kuvan laukusta in action jonkun siihen sopivan asun kanssa. Mikähän toimisi...?

Gunatt!




BACK ONLINE

Täällä ollaan taas, piiiiiiiitkästä aikaa!!! On ollut ikävä kirjoittamista. Viime vuodet ovat menneet töiden lisäksi Laihisraivarit-blogin päivityksen ja henkilökohtaisten isojen muutosten merkeissä. Raivarit on nyt raivottu, ja tuo blogi saa jäädä blogosfääriin uinumaan Ruususen unta. Kannattaa käydä lukemassa millainen matka mulla on ollut kehoni ja mieleni kanssa viimeiset pari vuotta (...ja koko elämäni ajan sitä ennen), mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin dokumentoiden omaa elämänmenoani uudistuneista lähtökohdista tänne. Siispä tervetuloa kyytiin! :)


Esittelen itseni heti tähän alkuun. Olen Mariela Sarkima, ensi viikolla 37 vuotta täyttävä kauneustuottaja Helsingistä. Teen varsin monipuolisesti töitä muodin ja kauneuden parissa. Takanani on 17 vuoden ura meikkaaja-kampaajana, kouluttajana ja luennoitsijana. Tuosta oikeasta sivupalkista pääsette kurkkimaan tekeleitäni ja tätä blogia selaamalla löytyy paljon hauskoja tarinoita. Olen henkeen ja vereen KAUNEUSASIANAINEN, Pensselitädiksikin kutsuttu.

Olen esteetikko, tykkään inspiroida ja inspiroitua. Olen pyörittänyt omaa yritystäni 13 vuoden ajan ja nykyään pystyn ilokseni työllistämään itseni lisäksi myös muita. Tiimini vakkarijäseniä ovat:

- rakas ex-aviomieheni ja paras ystäväni Oskari Sarkima, jonka käsialaa on mm. Make Up- ja Hair Bible-kirjojeni ulkoasut, niiden viralliset nettisivut ja aika iso osa kuvista joita tuotan
- videokuvaaja/editoija Silja Minkkinen, joka polkee parhaillaan Euroopan halki dokumentoiden matkaansa Pelagon ja Partioaitan blogeissa
- entinen meikkioppilaani, nykyinen huippumeikkitaituri, oikea käteni, tukeni ja turvani kuvauksissa, Eevis Liedes
- parhaillaan uunituoreen esikoispoikansa kanssa mammalomaileva rakas ystäväni hiustaituri Hanna Ruusunen

Muitakin osaajia on onneksi puhelimen pikavalinnassa, sillä en mitenkään pystyisi tuottamaan ja toteuttamaan kaikkia näitä hulluja ideoitani yksin. Tiimissä on voimaa!!!


Rakastan estetiikan lisäksi musiikkia, tanssia, ruokaa, matkustamista, lukemista, kirjoittamista, hyviä keskusteluja, ihmisten tarkkailua ja itsetutkiskelua. Onnekseni pääsen ammatissani hyödyntämään kaikkia rakastamiani elämän osa-alueita. Koska ammattini on myös intohimoni, kaikki edellä listaamani asiat näkyvät ja tuntuvat elämässäni läpi linjan, arjessa ja vapaalla, every day all day. :) 



Olen muutaman vuoden ajan perehtynyt Kundaliinijoogaan ja parhaillaan sukellan entistä syvemmälle sen viisauteen ja samalla itseeni opisekelemalla Kundaliinijoogaopettajaksi. Ammattiani en ole vaihtamassa, mutta tutkailen hienosyisempiä kerroksiani, jotta voin elää ja vaikuttaa tässä yhteiskunnassa mahdollisimman monitasoisesti. Samaa teen myös tanssin avulla, house,- baletti- ja shaktitanssi ovat lähellä sydäntäni. Musiikki ja kirjoittaminen tukevat myös tätä, siksipä siis bloggaaminen ja Spotify Premium! ;)



En lupaa päivittäisiä postauksia, mutta aina kun on jotain sanottavaa tai kerrottavaa, voitte olla varmoja, että avaudun! Mahtavaa, että olet matkassa mukana, jätä kommentti, jos tuntuu siltä!